Blogi on päivittynyt tavallista harvemmin, ei ole jaksanut eikä ehtinyt. Sunnuntain puristuksen jälkeen alkoi kuitenkin helpottaa ja on ehtinyt hiukan hengähtää. Näin jälkeenpäin miettii mihin kaikkeen sitä rohkeus riittäkään, onneksi meitä on ollut kaksi päättäväistä naista ( Kiitos S!). Lupasin viime kesänä lapsuuden ystävälleni, että järjestän hänen teatteriporukalle mahdollisuuden tulla esiintymään kylällemme. Vuoden mittaan on ollut kaikenlaisten lupa-asioiden järjestelyä, rahoituksen hommaamista, suunnittelutyötä jne. Järjestelytyötä ei helpottanut esiintymispaikan erikoisuus. Muutakaan paikkaa ei löytynyt, niin haettiin viranomaisilta lupa sulkea päätie. Tapahtuman ajaksi päätielle pystytettiin iso esiintymislava, myyntiteltat ja muut tapahtumaan liittyvät toiminnot.
Uskon että työmme ei mennyt hukkaan, sillä päivä tarjosi kohtaamispaikan kesäasukkaille ja lomalaisille. Väkeä oli tullut kauempaakin ja saimme kehuja perinteisestä kylätapahtumasta. Siinä missä aikuiset nauttivat toistensa seurasta, lapset nauttivat pomppulinnasta ja talutusratsastuksesta. Tapahtuma huipentui teatteriesitykseen, jota oli seuraamassa 800 henkinen yleisö. Tapahtuman loppuessa alkoi purkutyöt jotta saimme tien liikennöintikuntoon. Purkutöiden jälkeen pikainen ruokailu ja lämpimien vaatteiden noutaminen, jonka jälkeen ilta jatkui seuramme lavatansseilla. Yhden jälkeen yöllä kotiutuessa mökille pääsin saunaan ja nauttimaan usvan koristamasta järvestä. Neljäasteinen ulkoilma näytti todella kauniilta saunanlauteilta käsin, lämmin kesäyö ; )
Päivästä jäi erityisesti mieleeni kuvissa esiintyvien tytärteni tarmo ja avuliaisuus. He olivat jo valmisteluissa kovasti apuna. Tapahtumassa tyttöset möivät innolla arpoja ja kukittivat esiintyjät. Illalla he olivat apulaisina kahviossa lavatansseissa. Ihailtavaa heidän jaksaminen ja innokkuus, vaikka se välillä kysyykin omaa jaksamista. Tänään he päättivät, että lähdemme huomenna Savonlinnaan sukuloimaan ja muikkuterassin herkkuja syömään. Sain moitetta, kun en innostunut asiasta niinkuin muut perheenjäsenet. Muumitkin kuulema tekevät mitä mieleen juolahtaa, hetken mielijohteesta lähtivät Rivierallekin. Eipä siinä nokka kauaa tuhissut, kun vene oli trailerin kyydissä ja tyttöset hommanneet koirille hoitajat mökillemme. Aamulla siis tiedossa pakkaamista, jonka jälkeen nokka kohti Savonlinnaa. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse lähteä pikku Silverimme kanssa Rivieralle.
Uskompa, että Savonlinnassa veneillessä maisemat ovat kuitenkin kuvaamisen arvoiset ja muutakin kerrottavaa löytyy tästä ihanasta kesäkaupungista. Toivotaan, että saamme säätiedotusten mukaiset lämpimät päivät reissun ajaksi. Mikäli nämä meidän "muumit" eivät keksi uusia ideoita toteutettavaksi, niin sitten voisin ottaa lisää kuvia pihaltamme jossa magnoliatkin jo kukkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti