Herkkää

Pyrin elämään hetkessä ja nauttimaan jokaisesta vuodenajasta. Viime aikoina ajatukset ovat karanneet useaan kertaan kevääseen, aikaan jolloin luonto heräilee. Kaikki näyttää niin uudelta, raikkaalta ja herkältä. Millään en malttaisi odottaa, vaan haluaisin jo nähdä miten kukkani on selvinneet talvesta. Haluaisin istua pihlajan alle kahville ja nauttia uudesta puutarhastani. Haluaisin ohittaa kura-ajan joka tuo koiraperheeseen paljon lisää siivottavaa. 

Olisi kuitenkin vielä maltettava hetki ja iloittava lisäntyneestä valon määrästä. Yritän saada ajatukset tähän hetkeen ja nauttia kodin lämmöstä, kun tuuli viuhuu ja tekee säästä entistäkin koleamman. Nauttia kukista sisällä, jotka on tällä kertaa hiukan herkempiä. Siniset helmilijat istutin aaltoon ja eustomat loistaa keittiön tasolla vanhassa pullossa. 

Huono ulkoilu sää on vähentänyt ulkoiluhaluja ja olemme taas tuhonneet vanhoja sisustuslehtiä. Niistä lisää vielä ennen pääsiäistä, joka on nurkan takana. 

Jakkaran paikka

Kotien monitoimi huonekaluksi ovat noussut erilaiset jakkarat. Sisustuslehtien ja -blogien kodeissa näyttää olevan suuri kirjo Artekin jakkaravalikoimasta. Miksipä ei, sillä pieni huonekalu muovautuu näppärästi apupöydäksi sohvan vieraan ja vierastuoliksi ruokapöydän ympärille. Kauniista jakkarasta ja valtavasta valikoimasta huolimatta en koe Artekin jakkaraa meidän kotiin soveltuvaksi. 

Toisin kävi jakkaran kanssa jonka ostin mökillemme, se on juuri minun makuuni ja soveltuu meidän kotiimme kivasti. Jakkara on ehtinyt pyörähtää kodissamme jo monessa kohtaa ja muutamia kuviakin sain siitä räpsittyä. 

Jonkin aikaa jakkara saa toimia muratin alustana olohuoneemme nurkassa. Kevään tullen ne molemmat saavat matkata mökillemme. Mökille jonka kuistilta nappasin syksyllä mukaani tuon muratin, ihan vaan hetkeksi tuomaan vihreää olohuoneeseen. Syksyllä en osannut kuvitella, että saisin pidettyä muratin näin kauan elossa, taitaa olla aika sitkeä yksilö kyseessä. 

Jakkara rakkautta

 Aurinko saa muistuttamaan kesän lähestymisestä, joka tarkoittaa meidän perheen kohdalla mökille muuttoa. Mökistämme on muodostunut erittäin rakas ja siellä viihtyy perheen lisäksi myös ystäviä ja sukulaisia. Pienessä tilassa ruokailut tuottaa pienen ongelman, jonka ajattelin ratkaista jakkaroiden avulla. Jokin aika sitten löysin ihastuttavan jakkaran Artilleriet verkkokaupasta. Jakkaran kotiuduttua ihastukseni syveni ja löysin kotoa monta paikkaa jakkaralle. 

Jakkaran musta väri tuo hienosti muodot esille ja mietin jo mökin muiden tuolien mustaksi maalaamista. Tytär tyrmäsi ajatukseni toteamalla, että tilasta tulee liian synkkä mustilla tuoleilla. Ilmeisesti tämä saa olla sitten se musta lammas valkoisten tuolien joukossa. Ennen mökkikauden alkua nautin jakkarasta kotosalla. Ehkäpä voisin teillekin näyttää miltä tuoli näyttää osana kotimme sisustusta.

Hyvää viikonloppua!

Hernevillakko ruokailutilassa

Kukka-amppeleita on alkanut ilmestyä kotien sisustuksiin ja amppelit ovat nousseet jonkinasteiseksi trendiksi. Itse tehtyjen amppeleiden rinnalle on tullut hyvä valikoima valmiita tuotteita joista omaa silmääni miellytti Bloomingvillen messinkiamppeli ( kuva alla). Amppelin selkeä linja uppoaa modernimpaankin kotiin ja amppelin laitettava viheskasvi tai kukka viimeistelee kokonaisuuden. Itse voisin sijoittaa amppeliin hernevillakon, joka jatkaisi amppelin selkeää tyyliä. En ole keksinyt kodissamme sopivaa paikkaa amppelille, mutta tykkään riippuvista kukista joita olen astellut kotimme hyllyille. 

Kuva Bloomingville

Ruokailutilassamme on Vitran hyllyt joilla sijaitsee yksi riippuvista viherkasveistani. Hyllyllä asusteleva viherkasvi on hernevillakko, joka ei säikähdä auringonvaloa. Kasvi tuo yllättävän paljon tilaan kodikkuutta ja väriä. Alemmalla hyllyllä lapset säilyttävät purkkapurkkiaan, siinä se on kätevästi ruokapöydän läheisyydessä. 

Ruokapöydälle on kiva koota kauniita esineitä ja tehdä niistä asetelmia. Tällä hetkellä pöydältä löytyy vanha sokerikko, rasia teepusseille ja pieni pyöreä maljakko. Asetelma jatkaa tilan viihtyisyyttä ja muttei tee tilasta liian täyteläistä. Tällä tavoin myös pöytä ei näytä valtavan pitkältä. Iso pöytä on ollut hyvä meidän tarpeisiin, mutta tällähetkellä valintani olisi pyöreä pöytä.  

Kevään ensimmäinen

Elämässä on paljon pieniä hymyn ja ilon aiheita. Mitä pienemmistä asioista iloitsee, sitä enemmän saa aihetta hymyyn. Itselleni viherkasvit ja kukat tuo hyvää mieltä. Kaikista eniten koen hyvää mieltä itse kasvattamista kukistani. 

Varhain keväällä tunnen jo mullan tuoksun nenässäni ja alan mylläämään pihamaita. Pieni järjestely tekee hyvää kukkapenkeille, ihan niinkuin kodin sisustuskin kaipaa välillä järjestelyä. Uudet kokeilut tuovat myös jännitystä hommaan ja onhan se kiva seurata miten lumen alta pilkistävät Magnoliapensaas selviävät talvesta. Kokeilussa on ollut myös puupionit. Kaksi puupionia jätin maahan ja suojasin ne huolella, kesän saapuessa näen miten puupionit selvisivät talvesta. Yhden pionin nostin talveksi sisälle, pieneen  "koirataloon" jossa sijaitsee koirankopit ja pienen tilan kera. Mieheni iloksi olen täyttänyt tilan kukilla, hortensioita ja puupioni. Alkuvuodesta huomasin puupionin kasvattavan nuppua paksuimpaan varteen. Pitkään se kasvatteli sitä kunnes aurinkoiset päivät saivat nupun aukeamaan. Jotta voisin nauttia kukasta eniten, kannoin kukan sisälle.    

Eilen kukka säteili kilpaa auringon kanssa ja alkoi kovaa vauhtia aueta. Tänään aurinko ei jaksanut enään paistaa vaan ulkona on satanut lunta koko päivän. Takatalvesta huolimatta kukka on jaksanut säteillä ja aueta täyteen loistoonsa. Valtavan kokoinen kukka on saanut jo moneen kertaan suupieleni nousemaan ylös. Takatalvi ei haittaa, sillä minulla on jo pala kesää olohuoneessani. 

Lisää vihreää

Päivä on mennyt Kolilla ulkoilessa siis kävelyä, laskettelua ja maisemien ihastelua. Kolin maisemat antaa hienot puitteet aktiviteeteille ja aurinkokin antoi aihetta hymyyn. Päivän ulkoilun jälkeen on kiva laittaa takkaan tuli ja käärityä vilttiin. Lapset ehtivät jo valtaamaan sohvan viltteineen ja aloittivat katsomaan Muumit Rivieralla. Taidan itsekin etsiä tilaa olohuoneesta, jotta voin ihastella teekuppi kourassa takkatulta ja kuunnella muumien viisauksia elokuvan loppumetreiltä. 

Ajattelin kuitenkin ensin kertoa suosikki viltistäni. Viime keväänä etsin kotiin vilttiä, joka olisi kesäinen ja rento. Löysin pari pellavavilttiä, mutta ne ei ollut sellaisia jota hain. Pellavavilttien hinta oli todella hurja, eikä värikään ollut mieluinen. Luovutin, koska en halunnut mitään korviketta. 

Tänä keväänä kävin H&B Homella katselemassa Linumin uutuuksia. Suuren tuotemäärän seasta silmääni pisti rennon näköinen pellavaviltti. Rento viltti jonka olemus ei säikähdä rypyistä vaan suorastaan kaipaa niitä. Miellyttävän tuntuinen viltti, jonka hinta oli positiivinen yllätys ja pesuohje pelkkää extraa. Sisustusliikkeen hyllyltä löytyneiden vilttien värit eivät olleet meidän kotiin soveltuvia, mutta onneksi mallistosta löytyi lisää värejä. Vihreä tuntui pitkä aikaiselta ratkaisulta ja on osattautunut loistovalinnaksi. Tykkään väristä ja muut tykkää viltin pehmeydestä siis lapset ja pienempi koira. Hiukan mukavuudenhaluinen koiruli vaihtaa paikkaa auringon mukaan ja yhdeksi suosikki paikaksi on muodostunut tuo katiskatuoli viltin kera.

Rentoa illan jatkoa!

Vihertää

Takapihan lumet ovat huventuneet jo rajusti, mutta siltikin lunta on vielä 30cm. Toisin on mökillä jossa rinteessä pilkistää kanervat ja puolukanvarvut. Mökillä vihreä on päässyt myös sisätiloihin viherkasvin ja maalin avulla. Valkoinen seinä alkoi olla epäsiisti sekä likainen ja kolibrimaalilla käsitelty seinä oli hankala pitää puhtaana. Lääke ongelmaan löytyi maalipurkista. Tällä kertaa ei menty turvallista reittiä vaan valitsin hiukan rohkeampaa. Maalin sävyksi valitsin Tikkurilan N449 siis hyvin tumman vihreä. Poika oli remonttiapuna ja tykkäsi kovasti maalin sävystä, erityisesti hirvensarviin väri kävi kuulema hienosti. Poika kuitenkin epäili, että isi maalauttaisi seinän uudelleen. Toisin kuitenkin kävi ja saimme hyväksynnän seinän uudelle värille. 

Seinä ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, sillä kuvia räpsiessä aurinko paistoi seinään. Yritän saada lähiaikoina lyhdyt seinälle ja ottaa hiukan parempia kuvia. 

Pörröiset ihanuudet

Tuntuu, että vasta oli viikonloppu ja nyt onkin jo viikko vierähtänyt puoleen väliin. Palataan kuitenkin Ohjelman täyteiseen viikonloppuun joka tuli vietettyä ulkoillen. Sisällä tuli oltua vain ruoanlaitossa ja kylässä käydessä. Hippohiihtojen jälkeen vierailimme mummolassa jossa vieraili myös nämä karvaiset söpöläiset. Kuvat otin siis lauantaina ja sunnuntaina pienokaiseille tuli ikää viisi viikkoa. Pentuja kuvasin viimeksi heidän ollessa kaksi viikkoisia. Näiden kolmen viikon aikana pentujen kehitys on ollut hurjaa, tämän ehkää huomaa parhaiten kun käy katsomassa aiemmat kuvat.

Pennutkin pääsivät hetkeksi nauttimaan kauniista ulkoilukelistä ja hankiaisista. Pennut olivat hiukan ihmeissään lumesta, mutta sekään ei heidän menoa haitannut. Hankiaiset olivat myös mummolan kahvipöytäkeskustelun muisteluosiossa. Joitakin vuosia sitten vanhempamme pakkasivat eväät mukaan ja lähdimme isolla lapsiporukalla nauttimaan hankiaisista. Auringon loistetta, mäenlaskua ja retkieväitä siis mukavia muistoja lapsuudesta. Sama jatkuu omien lasten kanssa ja ihana huomata kuinka he nauttivat metsässä liikkumisesta. Kuvista voi myös päätellä kuinka valtavasti lapset tykkää pennuista ja mikä parasta he pääsevät näkemään pentujen kehittymisen. Jokaiselle on muodostunut oma suosikki pentu jota halitaan ja rapsutellaan eniten. Kukapa tällaisia söpöläisiä ei haluaisi halia ja paijata ( :

Ajatonta

Luonnoskansiosta löysin kuvia, näitä ottaessani olen varmaankin harmitellut pimeyttä. Nyt olisi valoa, muttei malta olla sisällä kuvaamassa. Viikonloppuna oli mainiot mökkeilykelit, olisin voinut jäädä sinne pidemmäksikin aikaa. Lauantaina oli ohjelmassa Hippohiihdot, mummolassa vierailu ja pilkillä käyntiä. Sunnutai alkoi hiihdolla, jonka jälkeen suuntasimme Kontiolahdella ampuhiihtokisoja katsomaan. Illalla ehdimme vielä hiihtämään ja nauttimaan raikkaasta ulkoiluilmasta. Ulkoilun jälkeen maistui ruoka ja saunan jälkeen suuntasimme kotiin. Tällaisten päivien jälkeen ei ole tarvinnut unta houkutella. 

Kuvissa näkyy meidän takkahuoneen yhteydessä sijaitseva WC. Remontoimme sen viisi vuotta sitten peushuoneremontin yhteydessä. Kalusteet vaihtui pienempiin ja kukkalaatat sain uuden pinnan. Laatat tasoitettiin saneerauslaastilla ja päällä on Decos-pinnoite. Silloin ei ollut vielä petoni kovassa huudossa, mutta halusin jotain hillittyä. Itseasiassa idea pinnoitteen käyttöön lähti takkahuoneen paneelien harmaista reunoista. Valinta on ollut ajaton ja tykkään edelleenkin tilasta, pieni ja seesteinen. Lattia on vuolukiveä, joka on patinoitunut kauniisti ajan myötä. Kattopaneelit on oman metsän leppää, ehkä maailman oksaisinta laatua. Hintakaan ei ole halvin mahdollinen, mikäli laskisi omat työtunnit ja sahauksen hinnan. Puut jouduttiin kuitenkin kaatamaan mökin rakennusvaiheessa ja onhan ne aika kauniitakin. 

Tilaan on tuonut eloisuutta Sian pyöreä maljakko jossa on sisällä silkkiorkidea. Sen puhdistaminen pölyistä oli kuitenkin hankalaa joten kyllästyin koristeeseen. Poistin orkidean maljakon sisästä, nyt maljakko on saanut kaverikseen eläviä kukkia. Muutoksen myötä maljakko on kulkenut ympäri kotiamme, toimii monen kukan kanssa ja varmasti tulee näkymään kuvissa jatkossakin.