Syksy on ollut jatkuvaa neitien nahistelua kotirintamalla ja siksi jouduimme miettimään lasten huonejärjestelyjäkin uusiksi. Reissussa oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Viikko sujui ilman nahinoita ja tytöille löytyi paljon yhteistä tekemistä. Uiminen taitaa olla lapsille parasta lomassa ja hotellilla meillä oli kauniit puitteet uima-altailla, jotka sijaitsivat merenrannalla.
Loman aikana kiinnitin huomiota siskosten touhuihin, joista on kuoriutunut pikku neitejä. Iltaisin heille piti varata aikaa laittautumiseen ennen illalliselle lähtöä. Vaatteiden tarkkaa valitsemista, kynsien lakkausta ja äidin suoritusraudan evakoimista heidän huoneeseensa. Kaikki tämä varmaan liittyy jotenkin ikään, koska se ei voi olla äidiltä (eikä isältä) opittua. Minulta puuttuu varmaan joku naisgeeni, jonka vuoksi en jaksa panostaa laittautumiseen. Omat iltani taisivat mennä seuraavalla kaavalla, siistit vaatteet ylle, hiukan hiustenlaittoa ja ruokailemaan.
Lomailu perheen kanssa on ihanaa, kun aikaa jää yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Viikko ilman ruoanlaittoa, pyykinpesua, siivousta, siis paljon aikaa olla lasten kanssa ja hiukan itsekseenkin. Lomalla on myös kiva katsella ympärille. Yhtenä päivänä ajelimme vuokra-autolla ympäri saarta. Ajelimme ensin lännen suuntaan, jossa kävimme nauttimassa lounasta. Sieltä lähdimme kohti pohjoista ja äkkiä huomasimme olevamme saaren pohjoisrannalla. Löysimme ihanan kahvilan, jossa ihastelimme merinäkymää ja kauniita aaltoja.
Päivän aikana ehdimme seikkailemaan ympäri saarta ja näkemään mahtavia maisemia. Huolimatta kovasta luottamuksesta kuskiin, välillä pelotti istua auton kyydissä vuoristoteillä. Kahdessa kohtaa tielle laski vesiputoukset, joiden lävitse ajoimme. Näkymät olivat huikeat, mutta keskityin kuvaamiseen sijaan kyydissä istumiseen. Retkemme oli kokemisen arvoinen ja suosittelen auton vuokrausta muillekin.
Lauantaina lähdimme katsomaan Madeiraa mereltäpäin. Merelle lähdimme katamaraanialuksella ja tavoitteena oli päästä näkemään delfiinejä tai valaita.
Merenkäynti oli erityisen kova ja mahassa myllersi koko matkan ajan. Matkan aikana aluksen miehistö tähysteli merelle ja yritti pongailla elämää mereltä. Etsintä ei näyttänyt tuottavan tulosta ja olimme jo suuntaamassa kohti huikeaa kalliota jossa oli tarkoitus pitää uimatauko. Yllättäen alus käänsi suuntaansa ja tiesimme, että pääsemme näkemään jotain. Ensimmäisenä pääsimme näkemään valaita. Tyttären kanssa menimme aluksen keulassa sijaitsevaan verkkoon. Verkossa ollessa näimme valaat erittäin läheltä, sillä yksi valaista ui allamme. Tervehdykseksi hän päätti kastella meidät molemmat.
Kauan saimme ihastella valaiden uintia ja joitakin ihan hyviä kuvia sain muistoksi. Retkemme kruunasi delfiiniparvi, joka uiskenteli toisen katamaraanialuksen vieressä. Näiden kokemusten jälkeen oli kiva palata kohti satamaa. Merenkäynnin vuoksi oli kiva saada maata jalkojen alle ja muutimme loppu päivän ohjelmaa. Olimme ajatelleet käydä näköalahisseillä Montessa, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin.
Viimeinen lomapäivämme oli sateinen ja päivä meni pitkälti sisätiloissa. Kävimme läheisessä ostoskeskuksessa vielä viime hetken ostoksilla. Iltapäivällä lapset otti ilon irti hotellin sisäuima-altaasta. Uimatuokion aikana pääsin itsekin kuntoilemaan hotellin loistavalla kuntosalilla.
Viimeistä iltaa ja esikoisen synttäreitä juhlistimme hotellin baarissa. Synttärisankari sai hienon delfiinikoristeisen juoman ja lahjamme. Maanantaina koitti kotiinlähdön aika varhain aamulla. Aamulla herätessä kuului aaltojen raju jylinä, mieleeni juolahti saaren erikoinen lentokenttä mutta en harmitellut asiaa sen enempää. Lentokentälle mennessä meille tiedotettiin, että lento on hiukan myöhässä. Meitä asia ei haitannut kun olimme jatkamassa matkaa toisella lennolla johon oli reilu vaihtoaika. Kentälle saapuessa lähtöselvityksessä virkailija selvitti matkalaukkumme Vaasaan. Onneksi huomasimme asian ja vaihdettua matkalaukkujen määränpään. Huolet muuttui hiukan erilaisiin. Näimme kun lentokoneemme (jolla olimme lähdössä kotimatkalle) alkoi laskeutua kentälle, mutta lentokone nousi uudelleen ilmaan. Menimme lasten kanssa ulos katsomaan koneen seuraavaa laskeutumisyritystä. Kaikki näytti menevän hyvin kunnes tuuli rupesi riepottelemaan konetta eikä laskeutuminen onnistunut taaskaan. Lentokone joutui menemään Porto santoon varalentokentälle tankkaamaan ja odottamaan tuulen rauhoittumista. Tunnit vierivät niin että emme enää ehtineet jatkolennollemme. Tästä alkoi jännitys seuraavan yön sijainnistamme.
Kahden aikaan saimme tietää, että lentokone yrittää vielä kerran laskeutua saarelle. Tämä olisi viimeinen mahdollisuus, koska miehistön työtunnit (viranomaismääräys) tulisi täyteen. Mikäli laskeutuminen ei onnistuisi, miehistö lennättäisi koneessa olevat matkustajat jonnekin yöpymään ja meille tulisi yksi lisäyö Madeiralla.
Paluumatkamme suorittava miehistö oli saapunut saarelle edellispäivänä. Ystävällinen miehistö tiedotti meille asioista ja piti meistä hyvää huolta. Erityisen hyvä mielen sai huolehtivainen kapteeni, joka taisi saada paljon kyselyjä toistenkin lentoyhtiöiden asiakkailta. Hän kertoi meille suoraan, että jännitysnäytös on kohta luvassa kiitoradalla. Valtava määrä ihmisiä kokoontui ulos katsomaan tätä näytöstä. Koneen laskeutuminen onnistui tällä kertaa ja Finnairin kone rullasi lentokenttäaseman eteen valtavien taputusten ja hurraa- huutojen saattelemana. En tiedä johtuiko helpottunut olo kotimaahan pääsystä vai koneessa olevien matkustajien vuoksi. Tuuli järjesti hankalat olot joista taitava kapteeni selvisi hienosti. Hankaluuksista huolimatta lentoyhtiön toiminta sai tuntemaan oloni turvalliseksi ja varmasti suosin yhtiötä edelleenkin.
Helsingissä ehdimme nukkua neljä tuntia ennen kotimatkaamme. Jännitys jatkui loman aikana sataneen lumen vuoksi, sillä Joensuun kentällä odottavassa autossamme oli kesärenkaat. Pieni poikamme kuuunteli meidän aikuisten kesärengas-juttuja ja alkoi laulaa Robinin Kesärenkaat- laulua. Laulelun jälkeen pieni automies ihmetteli miksi Robin ei laula talvirenkaista ( ;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti