Pienenä tyttönä haaveilin perheestä ja äitiydestä. Päivälleen kymmenen vuotta sitten minusta tuli äiti pienelle tyttärellemme, joka teki meistä perheen. Tämä pikku tyttönen valloitti äidin ja isän hymyllään sekä iloisuudellaan. Meidän silmäterä kulki mukanamme kaikkialle, sillä hänen kanssa on ollut helppo tulla ja mennä. Pienestä tytöstä tuli varhain isosisko, reipas sellainen hän onkin ollut. Isosisko, joka huolehtii sisaristaan ja muista pienistä lapsista. Tyttö, joka haluaa hyvää toisille ja tulee hyvin toimeen muiden kanssa. Äidin ja isän lisäksi muutkin ovat huomanneet hänen iloisuuden, siitä on muistona ensimmäisellä luokalla saatu hymytyttöpatsas.
Vuodet ovat tehneet vauvastani ison tytön, jonka kanssa ollaan välillä napit vastakkain. Olemme niin samanlaisia, tykkäämme touhuta koko ajan jotakin. Se on myös meidän yhteinen asia. Yhdessä me leivotaan, liikutaan, kokataan ja tehdään käsitöitä. Paljon yhteisiä asioita mahtuu tähän aikaan, niin iloja kuin suruja. Nämä kymmenen vuotta äitinä ovat kasvattaneet minua valtavasti ja oppivuodet jatkuvat.
Vuodet ovat tehneet vauvastani ison tytön, jonka kanssa ollaan välillä napit vastakkain. Olemme niin samanlaisia, tykkäämme touhuta koko ajan jotakin. Se on myös meidän yhteinen asia. Yhdessä me leivotaan, liikutaan, kokataan ja tehdään käsitöitä. Paljon yhteisiä asioita mahtuu tähän aikaan, niin iloja kuin suruja. Nämä kymmenen vuotta äitinä ovat kasvattaneet minua valtavasti ja oppivuodet jatkuvat.
Kymmenen vuotta on saanut unohtamaan ensisynnytyksen "mukavuudet", joten niihin en palaa. Synnyttämiseen liittyi aika erikoinen sattuma. Minun ollessa synnyttämässä Joensuussa, samanaikaisesti isosiskoni synnytti Savonlinnassa. Isosisko päätti päästä äidiksi hiukan aiemmin. Hän synnytti 1 tunti 44 minuuttia minua aiemmin pojan. Serkukset ovat kasvaneet yhtä matkaa. Ensimmäiset ikävuodet he olivat pahimmat riitapukarit. Ajan myötä heistä on kasvanut kaverukset, jotka tavatessaan tohuilevat yhdessä. Aina kuitenkin tehdään selväksi kumpi serkuksista on vanhempi.
Kuvissa näkyvä koru on muisto lasten syntymästä. Korun takaa löytyy myös mukava muisto. Syntymän jälkeen minusta tuli tuottoisa "meijeri". Maitoa tuli yli tarpeen, joten päätin ryhtyä luovuttamaan maitoa. Luovuttamani 63 litraa maitoa sai monen keskosen tyytyväiseksi. Itselleni ostin tästä työstä muistoksi korun. Koruun on istutettu kivet jokaiselle lapselleni. Korun ollessa kaulassani lapset pyörittelevät sitä ja etsivät "omaa kiveään". Koru taitaa olla tärkeä myös heille.
Hyvää syntymäpäivää M ja A!
Hyvää syntymäpäivää ja paljon onnea ja iloa tuleviin vuosiin "serkkukaksosille"! Terveisin, Kahja-kummi
VastaaPoistaOnnittelut välitetään eteenpäin..
PoistaPaljon on itsellänikin pyörinyt tänään kymmenen vuoden takaiset tapahtumat mielessä. Itsehän menin laitokselle jo synnytystä edeltävänä aamuna, mutta poika ei vielä siinä vaiheessa pitänyt kiirettä...
VastaaPoistaVaikka meidän perheillä on välimatkaa, ovat serkukset saaneet viettää paljon ihania yhteisiä hetkiä. Toivottavasti näitä yhteisiä hetkiä on vielä paljon myös edessä.
Terveisin, A:n ylpeä äiti
Ps: Ja mikä tästä asiasta tekee vieläkin erityisemmän, on huomiset kummipoikamme 10-vuotis synttärit. Siis mieheni siskon kodissa myös esikoinen putkahti maailmaan päivää myöhemmin kymmenen vuotta sitten. Millaisetkahan juhlat ovat tiedossa kahdeksan vuoden päästä?!
Niin mekin menimme laitokselle jo keskiviikkona, kun sydänäänet oli heikot. M syntyi sitten torstaina ja Vili tuli meille perjantaina..ei mikään paras yhtälö vauva ja vilkas spanielin pentu.
Poista