Kesäolkkari

Kaunis kesäpäivä kului autoillessa, ratin takana ja maisemia ihastellen kartturin paikalta käsin. Porista kotiin ajelleessa näki kesäistä Suomea, mutta harmillisen vähän teiden varsilta löytyi kivoja pysähdyspaikkoja. Tänään kävi kuitenkin hyvä tuuri Jämsään pysähtyessämme. Lounastimme Sirkan kahvilassa, jossa oli tarjolla maittavaa kotiruokaa ja kunnon kahvia. Lounaan voimalla porskuttelimme mökille lasten luokse, jossa he ovat olleet isovanhempiensa kanssa. Heillä on ollut aurinkoiset päivät täynnä ohjelmaa siis uintia, pyöräilyä, melontaa ja kalastusta. Pientä irtiottoa normiarjesta,  joka tekee kaikille hyvää ja uskompa, että isovanhemmatkin osaavat taas nauttia kodin hiljaisuudesta. 

Kesällä käymme kotona lähinnä pyykinpesussa ja pihoja hoitamassa. Ennen reissuun lähtöä pakkailun ja pyykinpesun yhteydessä napsin muutaman kuvan olohuoneestamme. Kesällä kotona on kovin värikästä ja ikkunoista näkyvä luonto tuo lisää väriä sisustukseen. Muutama vuosi sitten olohuoneen ikkunasta näkyi pyöreä kukkapenkki, jossa oli vesiallas suihkulähteen kera. Nyt ikkunasta näkyy ikkunoiden alla olevat kukkapenkit ja iso nurmialue, jossa on hyvä pelata jalkapalloa sekä pihapelejä. Tämän hetkinen ratkaisu on helpottanut nurmikon leikkuuta ja saanut monet hiet aikaiseksi. Käytännöillisyys on tärkeässä osassa, mutta pihoja suunnitellessa olisi hyvä miettiä miten kauniista kukkasista voisi nauttia myös sisätiloista käsin. Seuraavana voisimme kurkata maakellarin kyljessä olevaa kukkapenkkiä, jota voin ihastella kodinhoitohuoneessa touhutessa ja saunanlauteilla rentoutuessa.   

Pihalla osa 3 : Puun alla

Olen odottanut perennojen puhkeamista kukkaan jotta saisin kauniita kuvia. Odotus on ollut turhaa, sillä pionitkaan eivät vielä kuki. Tästäkin huolimatta ajattelin jatkaa pihakierrosta, jossa olen esitellyt etupihan ja paljun alueen. Nyt on aika jatkaa esittelykierrosta paljun viereen, ison pihlajan alle. Pihlaja on ollut aiemmin heinien ja rikkakasvien ympäröimänä. Viime syksynä maakellarin myötä laajensin kukkapenkkejäni ja samalla pihlaja pääsi paremmin oikeuksiinsa. Puunalle johtaa polku jota reunustaa kukkapenkit. Kukkapenkit ympäröi myös pihlajaa ja näiden keskelle jää sora-alue jossa minulla on pieni pöytä ja tuolit. Pöydän äärestä näkee kokonaan uuden puutarhani. Olen erittäin tyytyväinen työhöni siis paljon suunnittelua, hikeä, lihaskipua, itikoiden puremia..minä, lapio ja kottikärryt. Nyt onkin ihana istahtaa puun alle ja ihastella kukkia. Kuppi kuumaa teetä ja hartiahuivi, niillä mennään tänä kesänä. Hetkittäin saa laittaa myös lierihatun päähän ja lirrit silmille, erikoinen kesä.

 Tälläkin kertaa lukemiseksi valikoitui vanha sisustuslehti (Plaza Interiör). Lehden kuvissa silmiini pisti ikkunat joista luonto tulee osaksi sisustusta. Tätä jäin pohtimaan myös omassa kodissani, siitä lisää myöhemmin. Pihapostauksista vielä takapiha ja näissäkin kuvissa vilahtava rinnepenkki esittelemättä.

Muumien malliin

Suunnittelua, ennakkoharmittelua, stressiä, kireyttä, odotusta, helpotusta...mitähän kaikkea perheen lomat tuokaan tulleessaan ja myös ne "pakollisen ihanat" lomamatkat. Siis ne joita suunnitellaan etukäteen ja odotukset kasvaa suureksi. Näitä samoja asioita ei ollut havaittavissa ennen meidän reissua, sillä minkäänlaista suunnitelmaa lomamatkasta ei ollut. Esikoinen ilmoitti, että ollaan niinkuin muumit ja tehdään mitä mieleen juolahtaa. Tämä muumiperhe pakkasi keskiviikkona auton jonka perään kytkettiin traileri veneen kera. Tällä paketilla tehtiin matkaa Enonkoskelle saakka, josta laskimme veneen vesille ja osa porukkaa jatkoi matkaa vesitse. Hieno ilma saatteli matkailijat perille hiukan meidän autolla matkansa taittaneiden jälkeen. 

Reissumme ajan oli valtavan hienot ilmat joista nautimme myös kaupungilla kierrellen. Käsityöliikkeitä, muikkuterassilla käynti, vaateliikkeitä ja Saimatalon ihanan kahvilan herkkuja nauttien. Ennestään tuttuja paikkoja, sillä olen jonkin aikaa kaupungissa asunutkin. Kuitenkin niin eri vinkkelistä katsoen, lomalaisen tai ehkäpä muumien silmin. 

Samalla asenteella lähdettiin myös Olavinlinnaan, joka on lapsillekin tuttu paikka. Kuitenkin he jaksoivat kuunnella tarkkaavaisesti oppaan kertomukset linnan historiasta ja kiertää reittiä jolle taisi kertyä noin 200 kiviporrasta. 

Kaikinpuolin onnistuneen reissun kruunasi kotimatka kauniissa ilmassa. Itse nautiskelin maisemista ja auringosta (hiljaisuudesta) auton ratin takana. Toisaalta kyllä hiukan harmitti etten päässyt nauttimaan kauniista maisemista veneestä käsin, ainakin kun sain alla olevan kuvan puhelimeeni. Vai mitä mieltä olette muiden matkalaisten evästelypaikasta? 

Seikkailumme oli sen verran jännittävä, että toinen kummitytöistämme päätti lähteä matkaamme. Taisi olla hänelle ja meidänkin lapsille ikimuistoinen reissu. Hymyssäsuin tyttöset astelivat aitan yläkertaan nukkumaan ja ehkäpä itsekin on painettava pää tyynyyn, kun ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.