Meneillään on eläinten viikko, tänä vuonna teemana on koirat. Meidän perheessä onkin koiria, lähes jokaiselle oma. Kaksi koiristamme asustelee ulkohäkeissään, jotka sijaitsevat koiratalon yhteydessä (josta olen tyttären mielestä tehnyt kukkatalon). Koirat eivät ole vielä kukista valittaneet ja eikös viherkasveilla ole paljon myönteistä vaikutusta, ainakin ihmisiin. Kukista huolimatta koirat ovat lähteneet lenkkiseurakseni ja edelleen myös metsästys kiehtoo näitä ruotsalaistaustaisia veljeksiä.
Sisällä meillä asustelee kaksi koiraa, joista vanhempaa näkee harvoin kuvissa. Vili ei oikein tykkää kuvaamisesta, toisin kuin Feetu joka on hiukan ihastunut mallin töihinsä. Harvoin pystyn kuvaamaan, niin ettei koira änkeäisi kuvaan.
Eläinten viikkoa emme ole juhlistaneet koiriemme kanssa. Minusta tuntuu, että näillä kaveruksilla taitaa olla asiat oikein hyvin. Ruokaa, liikuntaa, hellimistä ja pehmoisia paikkoja lepäilyyn. Ehkä pientä harmitusta sisäkoirille aiheuttaa viikonloput, jolloin hirvikoirat pääsevät hommiin. Joutuu hiukan päivystämään ikkunasta isännän saapumista kotiin, emäntä on hiukan tottuneempi syksyn metsästyskauteen. Hän ei nää jaksa odottaa nenä kiinni ikkunaruudussa, vaan käyttää mieluummin aikansa marjastaen sekä sienestäen.
Sisällä meillä asustelee kaksi koiraa, joista vanhempaa näkee harvoin kuvissa. Vili ei oikein tykkää kuvaamisesta, toisin kuin Feetu joka on hiukan ihastunut mallin töihinsä. Harvoin pystyn kuvaamaan, niin ettei koira änkeäisi kuvaan.
Eläinten viikkoa emme ole juhlistaneet koiriemme kanssa. Minusta tuntuu, että näillä kaveruksilla taitaa olla asiat oikein hyvin. Ruokaa, liikuntaa, hellimistä ja pehmoisia paikkoja lepäilyyn. Ehkä pientä harmitusta sisäkoirille aiheuttaa viikonloput, jolloin hirvikoirat pääsevät hommiin. Joutuu hiukan päivystämään ikkunasta isännän saapumista kotiin, emäntä on hiukan tottuneempi syksyn metsästyskauteen. Hän ei nää jaksa odottaa nenä kiinni ikkunaruudussa, vaan käyttää mieluummin aikansa marjastaen sekä sienestäen.
Koirista en jaksa ottaa pulttia sisustuksen suhteen. Sisustustekstiileissä suosin mm. Linumin kestäviä ja pestäviä tyynynpäällisiä. Hanna Korvelan Duetto-matto on ollut todella huoleton koira- ja lapsiperheen olohuoneessa (tästä on tarkoitus kirjoittaa joskus käyttökokemuksia). Sohvan irtopäälliset on helposti vaihdettavat ja konepestävät. Näilläpä sitä pärjää pitkälle sekä välillä vaan täytyy ummistaa silmänsä sotkulle ja keskittyä olennaisiin asioihin elämässä.
Nautitaan raikkaista ulkoilukeleistä koiriemme kanssa!
Ihanan raikkaita ja kuulaita kuvia taasen! Mielenkiinnolla jään odottamaan käyttökokemuksia Duettosta, joka on hankintalistalla ollut jo tovin. Mikä on tuo houkuttelevan näköinen kirja sohvapöydälläsi?
VastaaPoistasannakoo
Matosta on pitänyt kertoa jo useampaan otteeseen, mutta tuntuu ettei se pääse kuvissa oikeuksiinsa meidän levottoman lattian kanssa. Ensi viikolla vanha lattia saa kyytiä ja tila sitä kautta seesteisemmän ilmeen, tätä olenkin odottanut jo vuosia ( ;
VastaaPoistaKirja on Hanni Koroman Avaimia ajattomiin suomalaisiin sisustuksiin. Ihana teos, jonka ääreen palaan kerta toisensa jälkeen. Suosittelen kirjaa, jos tykkäät ajattomista huonekaluista ja eri sävyisistä seinäpinnoista. Hyvää viikonloppua!