Blogini on muuttanut!


Uusi blogini löytyy osoitteesta www.marjamailla.fi

perjantai 31. lokakuuta 2014

Kultaa olkkariin


Kerroin edellisessä postauksessani Taikasormi-messuista. Messuilta on kiva hakea ideoita askarteluun ja käsitöiden tekoon. Messuilta löytyy myös kivoja tarvikkeita ja ohjeita askerteluun. Itse ostin kultaisia lasipillejä joiden mukana sain ohjeen lasipillitähden tekemiseen. Saamassani ohjeessa oleva tähti oli hyvin yksinkertainen valmistaa ja ajateltiin kokeilla tähtien tekemistä myös lasten kanssa.


Ensi viikon torstaina järjestän Taitobussin kanssa yhteistyössä kolmannen käsityöiltaman. Iltamien aikana olemme tehneet emalikoruja ja tunnelmavalaisimia. Ensi torstaina on viimeisen iltaman vuoro ja silloin aiheena on lasipillit. Silloin ajattelin tehdä hiukan vaikeamman tähden kultaisista lasipilleistä. Mikäli sormeni taipuu ja tähti onnistuu, se pääsee olohuoneeseen kynttelikön kaveriksi. Mallailin tekemääni pikku tähteä kynttelikön viereen, minusta sopii siihen kivasti. Tähti on pieni pala joulua muttei liian jouluista, maltetaan vielä hiukan.  


Itselläni joulu kolkuttelee mielessä erilaisin ideoin. Ideoiden toteuttamista varten lähdemme huomenna metsään keräämään tarvikkeita. Hakusessa olisi männynkävyt, sammaleet ja kuusenoksat. Tarvikkeiden lisäksi toivon löytäväni metsästä myös suppilovahveroita keittoa varten.


Hyvää viikonloppua!

torstai 30. lokakuuta 2014

Taikasormi- messut

 
Viime sunnuntaina perheen miesväki lähti hirvimetsälle ja me "tytöt" suunnattiin Taikasormi- messuille Joensuuhun. Tytöt viihtyivät messuilla mainiosti ja löysivät sieltä tuttuja. Messuilla kanssamme yhtä aikaa oli liuta serkkuja, siskoni ja Taitokorttelin osastolta löytyi lasten kerhontäti Päivi.

 
Itselleni mieluisin osasto löytyi areenan keskeltä. Tällä osastolla oli tarjolla kaunista keramiikkaa. Kauniiden keramiikkatöiden takana on Heli Valaja. Kauniilta osastolta löysin kotiini öljypullon. Pullon sijoitin keittiönpöydälle oliiviöljyä varten. Öljypullo kruunaa asetelman, jonka olen koonnut kivialustalle. Öljypullon sävy on saamaa valkoista, kuin Iittalan Teema-astiaston valkoinen. Pullon kauniin muotoilun viimeistelee korkin materiaali. Pullon lisäksi ostin pukinkonttiin astian sormisuolalle (kuva alla).  


Heli Valajan tuotteet ovat kauniita, silti niissä ei ole unohdettu käytännöllisyyttä.  Esimerkiksi sormisuola -astia kapenee tyylikkäästi ylöspäin ja pullossa on hyvä kaatonokka sekä kädensija, mistä saa hyvän otteen. Mallistossa on tuotteita moneen makuun, samaa tuotetta esimerkiksi tarjoiluastioita oli pelkistettynä sekä koristeellisempana. Itseäni jäi harmittamaan, kun Helillä ei ollut messuilla mukana pienet maljakot. Maljakot sopisivat mielestäni yhden kukan maljakoiksi. Pieni maljakko toimisi osana asetelmaa ja kukkaa vaihtamalla koko asetelman ilme ja fiilis muuttuisivat. Hunajaista -blogin Riikka on vieraillut Helin keramiikkapajalla. Postauksen vierailusta ja kotiin viemisistä löydät täältä.

Seuraavaksi voisin esitellä yhden oman tuotokseni jonka tein messuilta ostamistani tarvikkeista.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Madeiraa eripuolilta


Syksy on ollut jatkuvaa neitien nahistelua kotirintamalla ja siksi jouduimme miettimään lasten huonejärjestelyjäkin uusiksi. Reissussa oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Viikko sujui ilman nahinoita ja tytöille löytyi paljon yhteistä tekemistä. Uiminen taitaa olla lapsille parasta lomassa ja hotellilla meillä oli kauniit puitteet uima-altailla, jotka sijaitsivat merenrannalla. 


Loman aikana kiinnitin huomiota siskosten touhuihin, joista on kuoriutunut pikku neitejä. Iltaisin heille piti varata aikaa laittautumiseen ennen illalliselle lähtöä. Vaatteiden tarkkaa valitsemista, kynsien lakkausta ja äidin suoritusraudan evakoimista heidän huoneeseensa. Kaikki tämä varmaan liittyy jotenkin ikään, koska se ei voi olla äidiltä (eikä isältä) opittua. Minulta puuttuu varmaan joku naisgeeni, jonka vuoksi en jaksa panostaa laittautumiseen. Omat iltani taisivat mennä seuraavalla kaavalla, siistit vaatteet ylle, hiukan hiustenlaittoa ja ruokailemaan. 


Lomailu perheen kanssa on ihanaa, kun aikaa jää yhdessä olemiseen ja tekemiseen. Viikko ilman ruoanlaittoa, pyykinpesua, siivousta, siis paljon aikaa olla lasten kanssa ja hiukan itsekseenkin. Lomalla on myös kiva katsella ympärille. Yhtenä päivänä ajelimme vuokra-autolla ympäri saarta. Ajelimme ensin lännen suuntaan, jossa kävimme nauttimassa lounasta. Sieltä lähdimme kohti pohjoista ja äkkiä huomasimme olevamme saaren pohjoisrannalla. Löysimme ihanan kahvilan, jossa ihastelimme merinäkymää ja kauniita aaltoja. 


Päivän aikana ehdimme seikkailemaan ympäri saarta ja näkemään mahtavia maisemia. Huolimatta kovasta luottamuksesta kuskiin, välillä pelotti istua auton kyydissä vuoristoteillä. Kahdessa kohtaa tielle laski vesiputoukset, joiden lävitse ajoimme. Näkymät olivat huikeat, mutta keskityin kuvaamiseen sijaan kyydissä istumiseen. Retkemme oli kokemisen arvoinen ja suosittelen auton vuokrausta muillekin.


Lauantaina lähdimme katsomaan Madeiraa mereltäpäin. Merelle lähdimme katamaraanialuksella ja tavoitteena oli päästä näkemään delfiinejä tai valaita.


Merenkäynti oli erityisen kova ja mahassa myllersi koko matkan ajan. Matkan aikana aluksen miehistö tähysteli merelle ja yritti pongailla elämää mereltä. Etsintä ei näyttänyt tuottavan tulosta ja olimme jo suuntaamassa kohti huikeaa kalliota jossa oli tarkoitus pitää uimatauko. Yllättäen alus käänsi suuntaansa  ja tiesimme, että pääsemme näkemään jotain. Ensimmäisenä pääsimme näkemään valaita. Tyttären kanssa menimme aluksen keulassa sijaitsevaan verkkoon. Verkossa ollessa näimme valaat erittäin läheltä, sillä yksi valaista ui allamme. Tervehdykseksi hän päätti kastella meidät molemmat. 




Kauan saimme ihastella valaiden uintia ja joitakin ihan hyviä kuvia sain muistoksi. Retkemme kruunasi delfiiniparvi, joka uiskenteli toisen katamaraanialuksen vieressä. Näiden kokemusten jälkeen oli kiva palata kohti satamaa. Merenkäynnin vuoksi oli kiva saada maata jalkojen alle ja muutimme loppu päivän ohjelmaa. Olimme ajatelleet käydä näköalahisseillä Montessa, mutta jätimme sen tällä kertaa väliin.




Viimeinen lomapäivämme oli sateinen ja päivä meni pitkälti sisätiloissa. Kävimme läheisessä ostoskeskuksessa vielä viime hetken ostoksilla. Iltapäivällä lapset otti ilon irti hotellin sisäuima-altaasta. Uimatuokion aikana pääsin itsekin kuntoilemaan hotellin loistavalla kuntosalilla. 


Viimeistä iltaa ja esikoisen synttäreitä juhlistimme hotellin baarissa. Synttärisankari sai hienon delfiinikoristeisen juoman ja lahjamme. Maanantaina koitti kotiinlähdön aika varhain aamulla. Aamulla herätessä kuului aaltojen raju jylinä, mieleeni juolahti saaren erikoinen lentokenttä mutta en harmitellut asiaa sen enempää. Lentokentälle mennessä meille tiedotettiin, että lento on hiukan myöhässä. Meitä asia ei haitannut kun olimme jatkamassa matkaa toisella lennolla johon oli reilu vaihtoaika. Kentälle saapuessa lähtöselvityksessä virkailija selvitti matkalaukkumme Vaasaan. Onneksi huomasimme asian ja vaihdettua matkalaukkujen määränpään. Huolet muuttui hiukan erilaisiin. Näimme kun lentokoneemme (jolla olimme lähdössä kotimatkalle) alkoi laskeutua kentälle, mutta lentokone nousi uudelleen ilmaan. Menimme lasten kanssa ulos katsomaan koneen seuraavaa laskeutumisyritystä. Kaikki näytti menevän hyvin kunnes tuuli rupesi riepottelemaan konetta eikä laskeutuminen onnistunut taaskaan. Lentokone joutui menemään Porto santoon varalentokentälle tankkaamaan ja odottamaan tuulen rauhoittumista. Tunnit vierivät niin että emme enää ehtineet jatkolennollemme. Tästä alkoi jännitys seuraavan yön sijainnistamme.



Kahden aikaan saimme tietää, että lentokone yrittää vielä kerran laskeutua saarelle. Tämä olisi viimeinen mahdollisuus, koska miehistön työtunnit (viranomaismääräys) tulisi täyteen. Mikäli laskeutuminen ei onnistuisi, miehistö lennättäisi koneessa olevat matkustajat jonnekin yöpymään ja meille tulisi yksi lisäyö Madeiralla. 
Paluumatkamme suorittava miehistö oli saapunut saarelle edellispäivänä. Ystävällinen miehistö tiedotti meille asioista ja piti meistä hyvää huolta. Erityisen hyvä mielen sai huolehtivainen kapteeni, joka taisi saada paljon kyselyjä toistenkin lentoyhtiöiden asiakkailta. Hän kertoi meille suoraan, että jännitysnäytös on kohta luvassa kiitoradalla. Valtava määrä ihmisiä kokoontui ulos katsomaan tätä näytöstä. Koneen laskeutuminen onnistui tällä kertaa ja Finnairin kone rullasi lentokenttäaseman eteen valtavien taputusten ja hurraa- huutojen saattelemana. En tiedä johtuiko helpottunut olo kotimaahan pääsystä vai koneessa olevien matkustajien vuoksi. Tuuli järjesti hankalat olot joista taitava kapteeni selvisi hienosti. Hankaluuksista huolimatta lentoyhtiön toiminta sai tuntemaan oloni turvalliseksi ja varmasti suosin yhtiötä edelleenkin. 
Helsingissä ehdimme nukkua neljä tuntia ennen kotimatkaamme. Jännitys jatkui loman aikana sataneen lumen vuoksi, sillä Joensuun kentällä odottavassa autossamme oli kesärenkaat. Pieni poikamme kuuunteli meidän aikuisten kesärengas-juttuja ja alkoi laulaa Robinin Kesärenkaat- laulua. Laulelun jälkeen pieni automies ihmetteli miksi Robin ei laula talvirenkaista ( ;

maanantai 27. lokakuuta 2014

Hotellin sisustusta



Hotellimme Madeiralla oli sisustukseltaan hyvin pelkistetty ja tyylikäs. Materiaaleista seinän betonimainen laatta, kalusteiden samettikangas ja marmorilattiat olivat erityisesti minun mieleeni. Värimaailma oli aika hillitty ja niukka. Viihtyisyyttä ja väriä tiloihin toivat kukat, erilaiset heinät ja maljakoissa olevat peikonlehden lehdet. Ilman kasveja sisustus olisi ollut mielestäni kylmä ja kolkko. Hotellin sisustus on plussaa lomalle ja sisustuksen kruunasi julkisista tiloissa näkymät merelle. 










Tyylikäs linja jatkui hotellin ravintoloissa ja baarissa. Tyylikkään sisustuksen lisäksi ravintolat tarjosivat erinomaista ruokaa. Perheemme suosikeiksi pääsi Koi- sushiravintola ja Mammamia- ravintola, missä listalla oli italialaista ruokaa. Kolmantena asiana mainittakoon hotellin ihana henkilökunta. Suomessa saisimme ottaa mallia palvelunhalusta ja iloisuudesta. Erityisenä asiana mainittakoon lapsirakkaus, joka on tehnyt vaikutuksen Madeiralla. Aika usein lapset saivat tarjoilijoilta hymyjä, hiusten pörrötystä ja ystävällistä kohtelua. Ennemminkin toiset asiakkaat saattoivat katsella nyrpein katsein, kun heidät ohjattiin meidän vieressä olevaan pöytään. Nyrpistelyt eivät tuntuneet kovin kivalta, kun koen lasten oikeudeksi ravintolassa ruokailut. Vanhempina haluamme tarjota heille uusia maksuelämyksiä lomamatkoillamme. Onneksi lapset osasivat käyttäytyä nätisti ravintolassa ja ruokakin maistui heille hyvin.  


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Harmaaseen päivään Madeiran aurinkoa

Madeirasta on muodostunut perheemme lempikohde ja paikka jaksaa kiehtoa kerta toisensa jälkeen. Syyslomalla tehty Madeiran reissumme oli meidän neljäs, eikä varmastikaan viimeinen. Kohde tarjoaa paljon aktiviteettejä ja nähtävää. Lasten kasvaessa ohjelmaa on pystynyt lisäämään ja tälle reissulle oli suunnitteilla perinteisen Levadavaelluksen lisäksi autonvuokraus ja katamaraaniretki.



Lomamme alkoi maanantaina, jolloin suuntasimme Helsinkiin lomalennolle. Saavuimme Madeiralle hyvissä ajoin, mutta päivä meni aikaisen herätyksen (klo 3.30)  ja aikaeron vuoksi lepäillessä. Tiistaina olimmekin jo pirteämpiä ja kamerakin pääsi ikuistamaan kaunista auringonnousua. Meidän parvekkeelle näkyi auringonnousu, jota oli hienoa ihastella päivän touhuja aloittaessa. Lämmin syysaurinko helli meitä ja ensimmäinen ehjä päivä meni lasten uintivimmaa taltuttaessa.



Keskiviikkona suuntasimme retkelle, joka oli 7 kilometrin mittainen Levadavaellus. Aiemmat matkamme olemme tehneet keväällä, joten oli kiva päästä ihastelemaan syksyistä Madeiran luontoa. Syksy näkyi luonnossa vähäisempänä kukkien määränä. Vuodenajasta huolimatta kauniit näkymät saivat taas huokailemaan.




Lapset jaksoivat kävellä (juosta) reitin hienosti. Esikoista harmitti hiukan oppaan ripeä tahti. Hänestä olisi ollut kiva tutkia luontoa ja ikuistaa kauniita asioita enemmän kameran muistiin.



Oikeanpuoleisessa kuvassa kermaomenoita
Reitin varrella oli erilaisia hedelmiä, joita olisi voinut ostaa maanviljelijöiden pienistä "kojuista". Hedelmien ja kukkien ihastelun lisäksi, lapsille taisi olla aika jännä kohta, kun reittimme kulki yhden luolan läpi. 


Kukkarakkaana ihmisenä silmäni haki joka ainoan kauniin kukkasen. Eikä voinut olla huomaamatta tuota joulutähteä jonka vieressä polkumme kulki. Täällä meillä on totuttu hiukan erikokoisiin joulutähtiin, joten puu näytti hiukan oudolta omaan silmään.


Reippailun jälkeen siirryimme lounaalle, jossa oli tarjolla herkullista sipulitomaattikeittoa. Ruokailun jälkeen pääsimme ihastelemaan merta, kun kuljimme linja-autolle rannassa sijaitsevaa tietä pitkin.


Linja-automme pysähdyspaikka sijaitsi kauniin Kotkakallion juurella. Kallion olemme nähneet aiemminkin, mutta siltikin sen jylhyys ihastuttaa. Opas kertoi, että kalliolle tehdään kiipeilyretkiä. Retki kuulosti aika mielenkiintoiselta.. olisi varmasti huikea kokemus.

















lauantai 25. lokakuuta 2014

Vasta lauantai


Voiko viikolle luvata hyvää, jos maanantaina kulutat aikaasi lentokentällä ( yli 9 tuntia) ja odotat pääseväsi kotiin. Reissusta paluu tapahtui päivää suunniteltua myöhemmin ja unetkin jäivät vähäiseksi. Tämän takia alkuviikko meni sumussa. Viikko on sisältänyt paljon ohjelmaa ja niistä tärkeimpänä esikoisen 10-vuotis syntymäpäivät. Syntymäpäiviä juhlittiin tänään lapsen kavereiden, sukulaisten ja perhetuttujen kera. Juhlat sujuivat kivasti ja sankari tuntui olevan tyytyväinen, joten kaikki meni nappiin. 


Juhlat onnistuivat hienosti. Ja mikä parasta niin tajusin illalla, että tänään on vasta lauantai ja huomisen saa levätä. Huomenna on aikaa levätä ja tehdä jotain lasten kanssa. Yhtenä vaihtoehtona olisi Taikasormi- käsityömessut Joensuussa. Tytöt voisivat tykätä messuista, mutta toisaalta olisi niin kiva olla kotona. Aamu näyttää mitä tehdään ja millä tuulella lapsukaiset herää. Mikäli lapset ja aurinko hymeilevät niin nautitaan ulkoilusta ja vedetään keuhkot täyteen raikasta syysilmaa.


perjantai 24. lokakuuta 2014

Kalenterissa lokakuu


Lähdimme reissuun reilut viikko sitten. Ajattelin, että syysloma tuo mukanaan lunta ja pikku pakkaset. Sen vuoksi siirsimme hortensiat ja puupionit talvisäilöön ennen lomaa. Luonto näytti taas oikkunsa ja on tarjonnut lumen lisäksi yllättävän suuria pakkaslukemia.



Aamuisin mittari on näyttänyt 16 pakkasastetta ja auringonpaiste on saanut lumen kimaltamaan. Loman aikana valon määrä on kasvanut lumen ja auringon vuoksi. Tuntui kuitenkin kovin oudolta palata talviseen säähän. Ulkona paukkuu pakkanen ja pyykkinaruilla kuivaa hellemekot. Hellemekkokuviin olisi tarkoitus palata vielä tämän viikon aikana.



Aurinkoisia pakkaspäiviä!

tiistai 21. lokakuuta 2014

10 vuotta sitten

Pienenä tyttönä haaveilin perheestä ja äitiydestä. Päivälleen kymmenen vuotta sitten minusta tuli äiti pienelle tyttärellemme, joka teki meistä perheen. Tämä pikku tyttönen valloitti äidin ja isän hymyllään sekä iloisuudellaan. Meidän silmäterä kulki mukanamme kaikkialle, sillä hänen kanssa on ollut helppo tulla ja mennä. Pienestä tytöstä tuli varhain isosisko, reipas sellainen hän onkin ollut. Isosisko, joka huolehtii sisaristaan ja muista pienistä lapsista. Tyttö, joka haluaa hyvää toisille ja tulee hyvin toimeen muiden kanssa. Äidin ja isän lisäksi muutkin ovat huomanneet hänen iloisuuden, siitä on muistona ensimmäisellä luokalla saatu hymytyttöpatsas.
Vuodet ovat tehneet vauvastani ison tytön, jonka kanssa ollaan välillä napit vastakkain. Olemme niin samanlaisia, tykkäämme touhuta koko ajan jotakin. Se on myös meidän yhteinen asia. Yhdessä me leivotaan, liikutaan, kokataan ja tehdään käsitöitä. Paljon yhteisiä asioita mahtuu tähän aikaan, niin iloja kuin suruja. Nämä kymmenen vuotta äitinä ovat kasvattaneet minua valtavasti ja oppivuodet jatkuvat. 


Kymmenen vuotta on saanut unohtamaan ensisynnytyksen "mukavuudet", joten niihin en palaa. Synnyttämiseen liittyi aika erikoinen sattuma. Minun ollessa synnyttämässä Joensuussa, samanaikaisesti isosiskoni synnytti Savonlinnassa. Isosisko päätti päästä äidiksi hiukan aiemmin. Hän synnytti 1 tunti 44 minuuttia minua aiemmin pojan. Serkukset ovat kasvaneet yhtä matkaa. Ensimmäiset ikävuodet he olivat pahimmat riitapukarit. Ajan myötä heistä on kasvanut kaverukset, jotka tavatessaan tohuilevat yhdessä. Aina kuitenkin tehdään selväksi kumpi serkuksista on vanhempi.


Kuvissa näkyvä koru on muisto lasten syntymästä. Korun takaa löytyy myös mukava muisto. Syntymän jälkeen minusta tuli tuottoisa "meijeri". Maitoa tuli yli tarpeen, joten päätin ryhtyä luovuttamaan maitoa. Luovuttamani 63 litraa maitoa sai monen keskosen tyytyväiseksi. Itselleni ostin tästä työstä muistoksi korun. Koruun on istutettu kivet jokaiselle lapselleni. Korun ollessa kaulassani lapset pyörittelevät sitä ja etsivät "omaa kiveään". Koru taitaa olla tärkeä myös heille. 

Hyvää syntymäpäivää M ja A!