Blogini on muuttanut!


Uusi blogini löytyy osoitteesta www.marjamailla.fi

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Terveyttä syksyyn

Kesällä luin Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito- kirjan. Itselleni jäi mieleen kohta jossa hän kehoitti olla paasaamatta terveysasioista ihmisille.  Siskoni toiveesta laitan kuitenkin terveysjuomaohjetta tulemaan.




Monelle on varmasti veden, sitruunan, inkiväärin ja hunajan terveysvaikutukset tiedossa joten niistä en kirjoita sen enempää. Näistä aineksista saa hyvän juoman jota olen käyttänyt syksyn aikana flunssan torjuntaan. 

Ohje:
1 l vettä
1- 2 tl raastettua inkivääriä
1/2 sitruunan mehu
1-2 rkl hunajaa

Keitän veden johon olen laittanut inkivääriraasteen. Lisään kuumaan veteen hunajan ja siivilöin raasteen pois. Lopuksi lisään sitruunamehun juomaan. Itse en mittaile määriä vaan teen "omaan makuun" sopivaa. Juoma on hyvää kylmänä jäiden kera ja sopii nautittavaksi myös lämpimänä. 


Tänään nautiskelin juomaa jäiden kera syksyn raikkaassa ja aurinkoisessa ulkoilmassa. 



perjantai 29. elokuuta 2014

Ollaan vaan

Innostuessani jostakin asia tempaa mukaan ja haluan saada homman valmiiksi nopeasti. Näin on myös puutarhani kanssa. Kaiken mahdollisen ajan olen viettänyt ulkona tönkien ja kärräten. En edes malttanut odottaa kottikärryjen rikkoutuneen renkaan paikkausta vaan lainasin naapurin rouvalta kottarit. Tänään kuitenkin tein toisin, laitoin kynttilät palamaan ulos ja sisälle. Syystuuli riepotteli mangolia pensaita ja minä nautin lämmöstä sisällä.


Ilta sujui hienosti sujui hienosti viltin alla lehtiä lukien. Tällainen pysähtyminen on välillä tarpeen, ladata akkuja olla vaan ja antaa väsyneen kropan levätä.


Huomenna jatkan puutarhaunelmani (miehen nimitys projektilleni) loppuun saattamista pienten apulaisteni kanssa. Toivotaan huomiselle poutaa ja pirteää syyskeliä.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Olohuoneen ikkunan alla


 Alkukesästä sanoin miehelleni että taidan vähentää kukkapenkkejä kun vietämme kesät mökillä. Asiat ei aina mene suunnitelmien mukaan ja niin taisi käydä tälläkin kertaa. Takapihan seinustan lähellä olevissa penkeissä oli vuorenkilpeä jonka kiusaksi oli kasvanut vuohenjuuri (rikkaruoho). Reippaana tyttönä nostin kasvit ja rikkaruohot penkistä, mutta nurmikonsiemen ei tuntunut enää hyvältä vaihtoehdolta(alkuperäinen suunnitelma). Halusin tilalle jotakin selkeää, huoliteltua ja erityylistä kuin aiemmat kukkapenkkini. 



Aiemmin ehostamastani penkistä löytyy kuvia Uusin mylläys -postauksesta.
Tähän olohuoneen ikkunan alla olevaan penkkiin halusin jotakin punalehtistä kasvia. Pitkien etsintöjen jälkeen tärppäsi ja löysin mieluisan kasvin joka on Kääpiöpurppurahappomarja. 


Pensaan kaveriksi siirsin etupihalta erilaisia kuunliljoja ja katajan. Pylvään luona näkyvä tukikeppi kuuluu kirjavalehtiselle köynnöshortensialle. 


Syyshortensiat toin mökiltä kotiin, näin niiden kukinnasta voi iloita enemmän. Niiden kauniit kukat on kiva napata myös maljakkoon sisätiloja koristamaan. Ikkunoiden alla oleva kukkapenkki kaipaa vielä hiukan viimeistelyä. Penkin reunaan laitan reunanauhan ja voisin sen jälkeen kuvata takapihan penkit yhdessä. Seinän vieressä olevien penkkien lisäksi takapihalla on puolipyöreä penkki jota koristaa havut ja kaksi mangoliapensasta.


 Näiden mieluisten hommien lisäksi syksyn ohjelmaan on kuulunut myös ikkunoiden peseminen. Homma josta en pidä yhtään, mutta näiden inhottavien hommien valmistuminen tuo aikas hyvän mielen itselle. Ikkunoiden pesusta oli muutakin hyötyä, sillä löysin ullakon ikkunasta oivan paikan kuvata maakellerin rinnettä kukkineen.  Toivotaan viikonlopuksi kauniita ulkoiluilmoja jotta saan kukkapenkkini valmiiksi. 

Vähentämisen sijaan niitä taitaa olla ainakin kaksinkertainen määrä entiseen nähden..se niistä suunnitelmistani.

maanantai 25. elokuuta 2014

Mummolassa

Eilen serkut pääsivät nauttimaan yhteisestä ajasta mummolassa. Leikkejä pihalla, herkkuja puutarhasta ja pieniä multaisia varpaita kasvimaalla.


 
Serkusten touhutessa leikeissään, laitoimme siskon ja äitini kanssa kukkapenkkejä. 
Valtavat kukkapenkit saivat hiukan uutta ilmettä ja aikuiset yhteisen hetken mieluisan tekemisen parissa. Eniten päivässä ilahdutti äidin tyytyväisyys lopputulokseen. Bonuksena saimme siskon kanssa omiin kukkapenkkeihin uusia kasveja.


 
 Lapsena en ehkä osannut arvostaa kotipihaa ja sen antimia. Näin jälkeenpäin miettii, kuinka ihana on ollut kerätä omalta pihalta marjoja, omenoita, herneitä, porkkanoita ja muita herkkuja. Omien lasten kautta pohtii omaa lapsuuttaan ja vanhempiensa kasvatusta. Asiat, joita on silloin pitänyt itsestään  selvyytenä, eivät ole sitä olleet. Kaikki lapset eivät pääse keräämään koulun jälkeen välipalaansa takapihalta tai nauttimaan omasta pihasta. 






Kiitoksia kummitytölleni mukavasta kuvaustuokiosta!











lauantai 23. elokuuta 2014

Laattaa


Keväällä hommasin laatat ulko-oven edustalle oleville rappusille. Kesän lopulla laatat pääsivät paikoilleen ja lopputuloksesta tuli mielestäni onnistunut.


Laatoituksen puhdistaminen on osottautunut helpoksi ja vaivattomaksi oikeanlaisen harjan avulla. 


Tykkään tummanharmaasta laatasta joka antaa hyvän pohjan monelle muulle värille. Kesän ajan laatta on saanut piristystä hortensian kukista. Kukat ovatkin loistaneet koko kesän ja mikä parasta nämä hortensiat olivat meillä jo viime kesänä. Sain säilöttyä ne talven ylitse, keväällä ne kasvoi valtavasti ja kukkia on riittänyt koko kesäksi.


Portaiden kanssa samaa sävyä oleva laatta jatkuu myös sisätiloissa. Portaan laatat on kiva jatkumo sisätiloille ja ne viimeistelee sisääntulon.


torstai 21. elokuuta 2014

Pihalta maljakkoon


Syksyn raikas ilma houkuttelee ulkohommiin eikä millään malttaisi olla sisällä. Kaikkea aikaa ei voi viettää ulkona joten olen tuonut kasveja sisälle. Ne tuo kummasti viihtyvyyttä sisätiloihin ja ovat ilmaisia. 





Illan ulkoilut ja puutarhahommat on vienyt voimat joten tekstiäkään ei oikein synny. Nyt iltapalalle ja unille, raikasta syysiltaa!


keskiviikko 20. elokuuta 2014

20.8.2011 / 42 195

"Maratonjuoksu on saanut nimensä kreikkalaisesta Marathonin kylästä. Kreikkalaisen sanansaattajan kerrotaan juosseen v. 490 eKr. Marathonin kentältä Ateenaan kertomaan persialaisista saavutetusta voitosta. Tuo matka oli tarinan mukaan 42 195 metriä ja se on nykyisin maratonjuoksun pituus."
Kyseinen lainaus on Mauri Kunnaksen Urheilukirjasta jonka sain lapsena kummeiltani. Muistan kuinka  ihmettelin miten joku voi juosta niin hurjan matkan. Liekö tämä vaivasi minua niin paljon kun jossakin vaiheessa siitä tuli itselleni haave. Haave jonka päätin toteuttaa jossakin vaiheessa elämää.



Lasten syntymän myötä joukkueurheilu jäi ja tilalle tuli mm. juokseminen. Juoksuharrastus vei mukanaan ja kuopuksen raskausaikana pidin kuntoa yllä juoksemalla. Jossakin vaiheessa juokseminen sai jääädä ja tilalle tuli kuntosali sekä latinobic, jota harrastin raskauden loppuun saakka. Raskauden edessä jätin juoksemisen, mutta aloin etsiä tietoa maratonille harjoittelusta kirjojen avulla. Ensimmäinen kirjani oli Matkalla Maratonille (Ari Paunonen ja Seppo Anttila). Kyseinen kirja kulki mukanai myös synnytyssairaalaan. Olin ajatellut synnytyksen olevan yhtä hitaasti kännistyvä kuin aiemmatkin. Pojalla olikin kiire jo maailmaan tullessaaan. Hyvää imetyslukemista siitä kuitenkin tuli vaikkei ne mitään rauhallisia hetkiä ollut, kun pikku tyttöset touhusi ympärillä.


Kevät kului touhuissa lasten kanssa ja mökkiä rakentaessa. Syksyllä kaipasin omaa aikaa ja rupesin käymään kaverini kanssa juoksukoulussa kerran viikossa. Tykkäsin valtavasti yhdessä treenaamisesta ja Johanna Tuomolan ohjaus oli ihailtavaa. Oman juoksu-uransa lisäksi hän jaksoi jakaa tietotaitoa myös harrastelijoille. Juoksukoulu antoi puhtia harjoitteluun, mutta pienten lasten äidin treenaaminen ei ollut helppoa. Juoksu antoi voimia arkeen, mutta itselle oli kuitenkin annettava armoa. 


Seuraavan joulun alla innostuin juoksemaan säännöllisesti ja tammikuussa 2011 tein päätökseni. Ilmoitin ystävälle että aion ruveta harjoittelemaan Helsinki city marathonille. Hän piti ajatusta kunnioitettavana ja sanoi tukevansa minua, onhan hänellä useita maratoneja takanaan. Tämä päätös kantoi pitkälle, harjoitteluinto säilyi harjoituksesta toiseen ja kovat pakkasetkaan ei haitanneet. Sain apua lastenhoitoon ja näin pääsin harjoittelemaan päivälläkin. Tein viikossa kolme juoksuharjoitusta ja yhden puolentoistatunnin lihaskuntotreenin. 
Vertasin usein harjoittelukilometrejä Matkalla maratonille- kirjan harjoitusohjelmiin ja ajattelin etten ikinä selviäisi matkasta kun kilometrini oli niin vähäisiä. Silloin en ymmärtänyt että kirjan tekijä oli tehnyt harjoitteet miehen fysiikalle. Onneksi sain ystävän tuen ja  myös neuvoja harjoitteluun. Harjoitteet tein parhaan lenkkikaverini kanssa joka oli valtavan hyvä kirittäjä vetoherjoitteissa eikä kunto loppunut 20 kilometrin lenkeillä (kaverini alla olevassa kuvassa). 



Toukokuussa pääsin testaamaan kuntoni puolimaratonilla Joensuussa. Juoksu tuntui hyvältä ja alle kahden tunnin aika antoi lisää potkua harjoitteluun. Kesä oli kuuma ja se teki haasteensa harjoitteluun. Lisäksi juoksukoulussa loukkaamani polvi alkoi kipuilemaan. Nivelrustonrepeämää yritettiin lievittää erilaisin pistoksin joista oli vaihtelevasti hyötyä. Jatkoin kuitenkin treenaamista kipua kunnioittaen.
Kolme viikkoa ennen maratonia tein pidemmän harjoitteen ja juoksin siskoni luokse jonne on 32 kilometriä matkaa. Matka tuntui hyvältä ja tämänkin jälkeen oli voittaja fiilis. Matkasta selviäminen ei lohduttanut sillä olin kuullut että maraton alkaa vasta kolmen kymmenen kilometrin jälkeen. 


Viimeiset viikot valmistuin huolellisesti ja kaksi viimeistä päivää tein hiilihydraattitankkausta. Päivä koitti ja jännitys oli suuri, onneksi sain huoltajakseni/tuekseni mieheni (lähtöviivalla oli myös keskimmäisen lapsemme kummi). Alun kaksikymmentä kilometriä oli kepeät, kuuden minuutin vauhti tuntui hyvältä. Takaraivossa kolkutti että olisi pitänyt aloittaa hitaammin, mutta into oli suuri. Kolmen kymmenen kilometrin jälkeen todistin itselleni, että maraton alkaa niillä kilometreillä. Jalat alkoi kramppaamaan ja juoksusta tuli tuskaa. Kramppien lisäksi totesin asuvalintani olevan huono, hikinen päivä teki hiertymät kainaloihin ja sisäreisiin. Suomalainen sisu ei antanut kuitenkaan periksi vaan juoksin maaliin saakka. Askel painoi valtavasti, mutta sisäinen tunne oli mahtava kun löntystin stadionille. Maaliin tullessa taisi muutama tippa tulla linssiin ja jalat valui verta hiertymien takia. Ensiavun pakkailujen ja voittajatunteen avulla sain voimia kävellä hotellille. Kävelymatkalla sain useita viestejä ja puheluja läheisiltä. Kannustusten ja onnittelujen myötä voittajaolo kasvoi ja vieläkin muistan sen tunteen. Tänä kesänä helsingin reissulla oli kiva näyttää omilla sekä sisarten lapsille stadionia ja kertoa tästä kokemuksesta. Kokemuksesta jonka muistan varmasti vielä pitkään.


Maratonin jälkeen polveeni tehtiin rustonsiirtooperaatio ja polvi on kuntoutunut hyvin. Pikku hiljaa mieleeni on hiipinyt ajatus Tukholman Maratonista, ehkä ensi keväänä tai seuraavana. Seuraavalla kertaa hyödynnän Kirsi Valannin Naisen juoksukirjaa joka on tehty naisille, meidän naisten fysiikka huomioiden.

Kuvat olen ottanut yhden lenkkireittini varrelta.

maanantai 18. elokuuta 2014

Pyhäpäivän puuhat

Etupihan kukkapenkki on kasvanut hurjasti muutaman vuoden aikana. Kasvit on osittain jääneet toistensa peittoon. Kukkapenkki on omaan makuuni turhan epäsiisti joten ajattelin ryhtyä harvennus hommin. Penkistä olen ottanut kasveja takapihan kukkapenkkiin ja nyt sain ison kukkapenkin maakellarin rinteeseen. Eilen aloitin urakalla siistimään penkkiä ja jakamaan kasveja. Pihlajan alla olevat liljat jäävät hamillisesti pihlajanoksien peittoon. Liljoja olen siirtänyt lähemmäksi muuria sekä uuteen kukkapenkkiin.


Alaosan penkin on kokonaan valloittanut Lamohietakirsikka, joten ajattelin siirtää sen pihlajan alle. Lamohietakirsikan tilalle laitan kärhöä jonka kasvua on helpompi ohjailla ja näin muutkin kukat pääsee esille.


Lamohietakirsikan kaveriksi ajattelin laittaa kuunliljaa ja kalliokieloja. Saa nähdä mitä ideoita siirtopuuhissa syntyy. Omat "tutut" kasvit tuntuu näin loppukesästä tympeiltä, mutta täytyy keksiä jotain uutta asettelua piristykseksi. Alla kuvaa keväältä jolloin kukkapenkki näytti vielä hyvin siistiltä, aika hurja kasvu kesän aikana.


Eturivissä näkyvät isot kuunliljat pääsi takapihalle olohuoneen ikkunan alle. Kaverikseen ne saivat mökiltä tuomani syyshortensiat. Niistä ja muista projekteista myöhemmin lisää.


lauantai 16. elokuuta 2014

Kahvit takapihalla

Eilen meille saapui maakellari ja liuta työmiehiä. Laittelin heille kahvit takapihalle ja ajattelin ottaa muutaman kuvan tännekin. Takapihalla saamme nauttia pitkään auringonpaisteesta ja sen huomaa myös Kannasta joka on huomattavasti kookkaampi kuin etupihan kaverinsa.






Syksyn raikkaat päivät ja kukat ympärillä antaa viihtyisän kahvittelupaikan takapihalta. Nimipäiväni kunniaksi paistoin mustikkapiirakkaa. Helppo ja hyvä kahvileipä, mikä parasta niin sen voi tehdä tuoreista mustikoista. 




keskiviikko 13. elokuuta 2014

Lähiruokaa

Kesällä lapset odottavat kovasti ravustuskauden alkua. Ravustukseen valmistaudutaan jo alkukesästä jolloin alamme onkia syöttikaloja. Heinäkuussa ravustuksen alkaessa lasten ensimmäinen kysymys on, että ketä kutsumme rapujuhlille. Olisihan se hyvä saada ne ravut, mutta tuntuu nuo juhlatkin olevan lapsille tärkeät. Juhlien menyy mietitään lasten kanssa yhdessä ja yritämme koota ruokalistat lähiruoasta.

 

Ravut ei ole kovinkaan täyttävää ruokaa joten ne syödään alkuruokana. Rapujen syönti on aika työlästä puuhaa, mutta sitäkin herkullisempaa.


Rapujen jälkeen on hyvä tarjota hiukan tukevampaa evästäja tällä kertaa oli tarjolla oluthirvipaistia (ohje alla)  ja savustettua kuhaa lisukkeiden kera.

Olutpaisti hirvestä

1-2kg hirvenlihaa
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
2 isoa tölkkiä tummaaolutta
1dl mustaherukanmehutiivistettä
1dl soijaaa
7 katajanmarjaa
7 kokonaista mustapippuria
1 lihaliemikuutio 
Ota paisti huoneenlämpöön hyvissäajoin ennen ruoan valmistamista. Paista lihat voissa valurautapannulla kauniin ruskeaksi. Kuori ja leikkaa sipulit lohkoiksi (myös valkosipulit). Mittaa kattilaan paistolimen ainekset. Kiehauta 10 minuuttia. Lisää paisti liemeen ja paista miedolla lämmöllä (150-175) uunissa 2-3 tuntia. Jos paisti ei peity liemellä, käännä paistia kypsymisen aikana. Nosta paisti liemestä ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi poikkisyin. Nosta viiipaleet tarjoiluastiaan ja peitä tiiviisti foliolla. Siivilöi paistilientä kattilaan. Lisää sekaan kerma ja kiehauta. Ripottele joukkkoon suuruste, kiehauta ja sekoittele pari minuuttia.



Tässä vaiheessa kesää jälkiruokiin saa makua marjoilla ja ajattelin tehdä kevyen kakun eri ohjeita soveltaen. 

Kakun pohjan ja "välikerroksen" tein kääretortusta seuraavalla ohjeella

 4 munaa
1 ½ dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
(2 rkl kaakaojauhetta)

200 astetta uunin keskitasolla, 6-8 min


Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vaahto on valmista, kun vatkaimella/nuolijalla valuttamasi kuvio jää hetkeksi vaahdon pintaan. Huolellinen vaahdotus on tärkeää myös maun kannalta. Liian vähän aikaa vatkattuna muna voi maistua häiritsevästi valmiissa pohjassa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne vaahtoon pienissä erissä varovasti sekoittaen. Pohjasta tein kaksi pyöreää palaa joista toisen laitoin irtopohjavuokaan. 

Kakun täytteen tein seuraavasti:

Ainekset:
7 liivatelehteä
2 1/2 dl Floraa vanillaa
5 dl vaniljajogurttia
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1/2 dl vettä/ mehua

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota Flora vanilla. Lisää joukkkon vaniljajogurtti, sokeri ja vaniljasokeri. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja liota vedestä puristetut liivatteet joukkoon. Kaada seos ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Kaada puolet seoksesta pohjan päälle. Lisää toinen pyöreä kääretorttupohja päälle ja kaada loput täytteestä sen päälle.  

Koriteeksi keräsin metsämansikoita, mustikoita, punaherukoita ja vattuja. Laitoin marjat päälle ennenkuin kakku ehti kokonaan hyytyä, näin marjat jäi täytteeseen kiinni. 

Kakku teki kauppansa ja tytär toivoi tällaista kakkua synttäreilleen. Rapujuhlamme oli kaikinpuolin onnistuneet ja kiva päätös kesän mökkikaudelle. 




maanantai 11. elokuuta 2014

Hei hei mökki

Eilen aamulla mökillä puhalsi kevyt tuuli joka liplatti aaltoja rantahiekkaa vasten. Tuulessa oli aistittavissa ripaus syksyä ja ehkä myöskin haikeutta. Kesä jatkuu mutta meidän oli aika hyvästellä mökki ja siirtyä kotiin. Kolme kuukautta kesästä olimme mökillä ja osan ajasta käytimme lapsia sieltä käsin koulussa. Nyt oli kuitenkin aika aloittaa arki kotosalla. 


Nämä kolme kuukautta olemme nauttineet kesästä täysillä. Aurinkoisilla ilmoilla ollaan käyty ongella ja saaressa retkellä. Ukkosella ihasteltu luonnon voimia ja sateilla katseltu veden pintaan tippuvia pisaroita. 



Luonto on antanut paljon piristystä myös keittiöön. Kasvimaalta on saanut yrttejä mausteeksi, metsästä marjoja ja järvestä kalaa. Usein aamut alkoikin kalastuksella ja täkysiimasta tulleet kalat päätyi lounaaksi. Heinäkuussa alkoi lasten odottama ravustuskausi ja tästä onkin syntynyt perheen yhteinen harrastus. Iltaisin syöttöjen laiton jälkeen oli mahtava palata vesitse mökille auringonlaskiessa ja valaistessa järvenpinnan. Mökille tultua tuli usein syötyä marjamaitoa ja muita herkkuja iltapalaksi.



Mahtavista mökkisäistä ja aktiviteeteistä on päässyt nauttimaan myös ystävät ja lasten kaverit. Vierailut ovat tuoneet eloa arkeemme ja uskon että muutkin ovat viihtyneet luonnon helmassa kanssamme. 



Loppukesän helteet oli lapsille mieluisat, päivät sujui lähestulkoon vedessä. Paljon uimista ja rantaleikkejä keskenään sekä kavereiden kanssa. Viimeisten mökkiviikkojen paras asia taisi olla kanootti. Kanootti oli lapsilla todella mieluinen ja luulempa että osa syynä oli sen historia. Heidän isukki on ostanut sen ensimmäisillä kesätyörahoillaan. 


Yhtenä päivänä laitoin siskolleni kuvaviestin kun lapset meloi ja vetivät uimaleluja kanootilla perässään. Viestiin sain vastaukseksi "onnelliset lapset".. sitä he ovat. 

Uskompa että olemme kaikki onnellisia kun saamme elää kesät järvenrannalla. Mahtava mökkikesä on takanapäin ja nyt taas arki tuntuu hyvältä.